11.2.1991

Äänekosken kihlakunnanoikeuden päätös 25.10.1989

Asiakirjoista ilmenevän menettelyn jälkeen kihlakunnanoikeus on lausunut jutussa todistajina kuultujen nuoremman konstaapelin B:n ja vanhemman konstaapelin C:n kertoneen yhtäpitävästi, että heidän ollessaan 3.7.1987 noin klo 20.30 aikaan Laukaan kunnan Vehniän kylässä ajamassa poliisiautolla valtatietä numero 4 Jyväskylän suuntaan, he kumpikin olivat havainneet harjanteen takaa vastaan tullutta henkilöautoa ja siihen kytkettyä matkailuperävaunua ohittamassa olleen A:n kuljettaman Ruotsissa rekisteröidyn henkilöauton, joka varmasti oli osittain ollut heidän käyttämällään ajokaistalla eli A:n ajosuunnasta katsottuna vastaan tulevan liikenteen puolella. C oli lisäksi kertonut nähneensä A:n kuljettaman auton siirtyneen sivusuunnassaan oikealle eli omalle ajokaistalleen sinä muutaman sekunnin aikana, mikä oli kulunut C:n ensimmäisestä havainnosta siihen kun hän oli ottanut tilanteesta valokuvan.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 3.7.1987 Laukaan kunnan Vehniän kylässä noin kello 20.30 aikaan kuljettaessaan valtatiellä numero 4 henkilöautoa rekisterinumero MPJ 072 paikassa, missä näkyvyys oli mäenharjanteen vuoksi ollut turvalliseen ohitukseen riittämätön, osittain vastaan tulevan liikenteen puolta käyttäen ohittanut henkilöauton ja siihen kytketyn matkailuperävaunun.

Tämän vuoksi ja koska A:n ajo oli ollut omiaan vaarantamaan liikenneturvallisuutta kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n tieliikennelain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta 14 päiväsakkoa vastaavaan 812 markan sakkorangaistukseen ja korvaamaan valtiolle todistelukustannuksina yhteensä 120 markkaa.

Vaasan hovioikeuden päätös 9.3.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Perustelut

A on kiistänyt käyttäneensä ohitukseen vastaan tulevalle liikenteelle tarkoitettua ajokaistaa. Hän on kertonut kuljettaneensa ajoneuvoaan 80-90 kilometrin tuntinopeudella tavoittaessaan edellään kulkeneen ajoneuvoyhdistelmän, jonka nopeus oli ollut noin 50-60 kilometriä tunnissa. Tavoitettuaan ajoneuvoyhdistelmän A oli ajanut sen perässä parin sadan metrin matkan ennen kuin se oli sillan kaiteen päättymisen jälkeen siirtynyt oikealle osittain tien penkereelle. Tämän jälkeen hän oli suorittanut ohituksen.

Ohitustilanteesta otetusta kihlakunnanoikeuden päätöksessä tarkoitetusta valokuvasta ilmenee, että A:n juuri ohittama ajoneuvoyhdistelmä on kulkenut pitkällä tien oikealla laidalla ja ettei A:n kuljettama auto ole kuvan ottamishetkellä ollut vastaan tulevan liikenteen käyttämällä ajokaistalla. A:n kuljettama auto on tuolloin valokuvan tarkoittamassa tilanteessa kulkenut samansuuntaisesti kuin ohitettu ajoneuvoyhdistelmä.

Keskusrikospoliisin järjestämästä ohitustilanteen uusinnasta otetut valokuvat osoittavat, että ohittaminen on kyseisellä tieosuudella mahdollista keskiviivaa ylittämättä.

Ohituspaikasta sekä todistajien havaintojen tekemisen ajasta ja paikasta esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että mäenkumpareen vuoksi todistajat eivät ole voineet varmuudella paikallistaa A:n kuljettaman auton tarkkaa sijaintia tiellä ohitustilanteessa.

Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan rikkomukseen.

Päätöslauselma

Alempien oikeuksien päätökset kumotaan. A vapautetaan hänelle tuomituista rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta valtiolle.